Nostin katseeni näin kyyneleen putoavan poskellesi. Olimmeko näin harhassa? Halusin pyytää anteeksi kaikkea mitä olin tehnyt, mutta en kyennyt. Halusin sinun tietävän, etten rakastanut ketään yhtä paljon kuin sinua, mutta kun käänsin katseeni olit jo poissa.
Aurinko paistoi suoraa minua kohti ja tunsin kuinka tyhjyys alkoi kalvaa minua sisältä päin. Olin nyt yksin, ihan yksin. Pian tunsin kuinka pienet vesipisarat koskettelivat päälakeani ja pian pieni vesisade muuttui kaatosateeksi. Nostin katseeni ylös ja annoin veden huuhtoa kasvoni. Antaisiko taivas minulle anteeksi?
Laitoin käteni kasvoilleni ja aloin huutaa. Huusin, puhdistuin sisältä ja ulkoa. Olin elämän armoilla. Seisoin paikallani ja annoin veden puhdistaa. Pian sade alkoikin jo loppua ja istuin läheiselle penkille. Puhelimeni soi. Soittaja oli äiti, kukas muukaan. Päätin vastata puhelimeen ja koitin kerätä itseni. Puhelimessa äiti oli hyvin iloinen ja kertoi, että aikoi julistaa pian minun ja poikaystäväni kaksivuotis-päivää pitämällä juhlat. "Äiti se on ohi" sanoin hiljaa ja suljin puhelimeni. Halusin vajota maan alle, olla näkymätön.
Pian kirkon kellojen lyödessä päätin lähteä kotiin. Päätin jättää kaiken taakseni, muuttaa pois tai ainakin matkustaa kauas. Halusin vain unohtaa, mutta ei ollut niin helppoa heittää pois palavaa, mutta rikottua rakkautta. Vaikka kuinka halusin, mietin vain tekojani ja sitä, miten saisin kaiken korjattua, olithan sinäkin tehnyt virheitä. Vai oliko minun tekoni kaiken unohtamisen arvoisia?
Kotiin päästyäni laahustin suihkuhuoneeseen ja laskin kylpyammeen täyteen lämmintä vettä ja riisuin vaatteeni. Laskeuduin hitaasti ammeeseen ja hain hyvän asennon. Mietin maailman pahuutta ja painoin pääni veden alle. En halunnut kuolla, mutta halusin tietää, mitä elämältäni oikein haluaisin. Pian äiti koputti oveen huolestuneena ja yritti saada minuun jotain kontaktia. Yritin nousta ammeesta, mutta en kyennyt. En vain yksinkertaisesti saanut nostettua päätäni ylös ja hengitettyä ilmaa. Pian kaikki olisi mennyttä, ja saisin heittää hyvästi elämälleni, se lojuisi kuin roskakorissa. Ja niin kaikki valot sammuivat.
Pian heräsin lattialta. Ympärilläni oli monia ihmisiä ja kaikilla oli kova kiire. Kaikki kulkivat minun lävitseni. En ollut enää osa ihmis-maailmaa. Ihmiset kulkivat välittämättä toisistaan, törmäilivät toisiinsa ja puhuivat puhelimessa. Huusin apua, mutta kukaan ei kuullut minua. Ja pian näin äitini ostamassa kadulta kukkasia, hän oli iloinen. Huusin äitini nimeä ja kuljin hänen luokseen, pujotellen muiden ihmisten ohi. Seurasin äitini toimia ja näin, kuinka hän säkenöi. Äitini oli kaunis, kauniimpi kuin koskaan olin huomannut. Äitiäni ympäröi rakkaus. Hän hymyili niin kauniisti ja hänen silmistään näkyvä ilo sai minutkin iloitsemaan. Sitten hän kaivaa taskustaan puhelimen ja näppäilee minun numeroni puhelimeen. Hän käy saman keskustelun minkä hän kävi minun kanssani aijemmin päivällä. Sitten hän laskee puhelimen alas ja hänen ilmeensä muuttuu. Hän katsoo surullisena maahan ja sitten kukkakimppua. Hän sulautuu massaan ja katoaa.
Pian ympärilläni ei ole ketään. Olen ihan yksin ja selkääni kasvaa kauniit valkoiset siivet ja lähden nousemaan ylöspäin. Katson alas ja nään, kuinka maailma pienenee ja pian olen jo pilvien korkuudessa, enkä erota enää asutuksia. Kiipeän pilvelle ja asetun paikoilleni. Matkani on ollut pitkä ja suljen silmäni. Nukahdin ja näin unta poikaystävästäni ja perheestäni. Istuimme olohuoneessa ja pelasimme yhdessä lautapeliä. Me nauroimme, olimme iloisia ja sitten oveen koputetaan ja äitini menee avaamaan oven. "Oven takana mies kyselee sinua" äiti sanoi lempeästi ja kääntyi minua kohti. Lähdin kävelemään ovea kohti, kun jostain kuului laukaus. Käännyin ympäri ja näin isäni makaavan elottomana maassa luoti verta rinnassaan.
Heräsin hikisenä pilven päältä ja nousin seisomaan ja räpyttelin siipiäni. Nousin ilmaan ja lähdin lentämään ylös päin. Pian näin ylhäällä suuren kirkkaan valon ja jotain kultaista. Lensin lähemmäs tutkimaan näkemääni ja suuri kirkas valo ympäröi minut. Näin taivaan kultaiset portit ja lensin viellä lähemmäs. Katsoin porttien sisälle ja näin paratiisin joka odotti minua. Pian joku suuri voima alkoi työntämään minua alas päin. Vahvan voiman mukana seilasin ympäri taivasta ja pian erotinkin jo asutukset ja olin melkein maan tasalla. Näin mustavalkoisen maailman ja pian värit alkoivat erottua. Maailma oli kaunis, värikäs ja se toivotti minut tervetulleeksi.
Voima vei minut sairaalaan ja leijuin huoneeseen jossa makasi nuori tyttö ja hänen ympärillään itkeviä ihmisiä. Pian tunnistin tytön minuksi itsekseni. Ympärilläni istui äitini ja poikaystäväni, mummoni ja muutama lääkäri. Äitini piteli kädestäni kiinni ja poikaystävä silitti päätäni. "Sinua rakastetaan" lapsen ääni kuului jostain läheltä. Lensin lähemmäs perhettäni ja tunsin heidän surunsa. Mitä olinkaan tehnyt?
Menin lähelle vartaloani ja pian tunsin, kuinka suuri voima päästi minut sisälle kehooni. Pian tunsin äitini kosketuksen ja poikaystäväni silityksen, tunsin kyyneleen kädelläni ja kylmän kehoni. Keräsin voimiani ja avasin silmäni.
Tunsin veden ympärilläni ja nostin pääni vedestä. Hengitin syvään ja kuulin kuinka palomiehet repivät oven auki ja äitini ryntäsi luokseni. Hän auttoi minut ammeesta pois ja istutti minut maahan. Hän silitti hiuksiani ja antoi minulle monta poskisuudelmaa. Pian ovesta juoksi myös poikaystäväni ja hän otti minut syvään syleilyyn. Pian myös ambulanssi väkeä lappasi sisään ja he veivät minut sairaalaan tutkittavaksi.
Sairaalassa minun oli ainakin oltava yön yli tarkkailussa, mutta ainoa mitä oikeasti tarvitsin oli äidin rakkaus, poikaystävän tuki ja koti. Olin väsynyt, olin todella väsynyt. Suljin hitaasti silmäni, enkä enää ikinä saanut niitä auki.
